Totaalisen relaxaation jälkeen tulisit totaalisesti relaxattua pari lisä päivää. Mitä nyt tuli vähän duuneja etittyy. Oli kyl erittäin nihkee hostelli se Wellingtonin Nomads. Tyylikäs rakennus, mut huoneet ja yleiset tilat ihan jostain. Missään en oo nähny niin korkeita punkkia ku siellä. Niinku kaks kertaa yhtä korkeetku intissä.
Ei siel lääväs jaksanu hengaa, ei sit niinku millään. Pakko oli lähtee ettii naitlaiffii. Kiersin kymmenen korttelii edestä ja takaa eikä mitää. Baareja niin pirusti, mut ei missään ketään. Pakko oli luovuttaa ja palata tylsistymään. Huonekaveritki oli joogatypyn jälkeen varsin booring settii. Wellingtonis on vähä sama ongelmaku Aucklandis et jengi on vaan läpikulku matkalla. Joko menossa tai tulossa ferryl etelä/pohjoissaarelta.
Seuraavana päivänä lähin sit vähä siit illemmast ettii jotain kivaa safka mestaa. Yks erittäin helmi kebab mesta tuli kyl spotattuu jo ekana päivänä. Abrakebabra sijaitsee jossain siin pääkadun varres, ei voi erehtyy. Parasta kebuu mitä on vastaan tullu. No enihau lähin ettii safka mestaa ja kattelin heti ekan korttelin kulmal et mikä kahakka tääl on meneilläänku jengii niin pirusti. Ei tarvinnu kauaa kävellä ku huomasin et sitä jengii on sit niinku joka puolel. Kaikki oli tuhannen päissään ja yrittäny naamioitua vihreen pelleasun taakse. No en kiinnittäny asusteisiin sen kummempaa huomioo ja kelasin et torstai on joku Wellingtonin naasönäl parti päivä.
Parillehan sitä sit tuli päädyttyä. Tutustuin sit ihan sattumalta johki paikalliseen meittiin. Kysäsin ihan ohimennen et mikä tää vihreepellepukuteema on. Kävi ilmi et New zealandis ei hirveesti oo omii juhlii ni ne on sit viksusti päätyny lainailee niit. Täs tapaukses kyseessä oli irkkujen Saint Patricks Day. Beisikli jengi dokaa ja pukeutuu vihreisiin. No mikäs siinä. Jengii oli pirusti joka paikas ja kivaa oli.
Xbase hostelli oliki sit jo mestapaikka. Ainut miinus siitä et kutosen dormi oli isoin vaihtoehto. Huoneest löyty samantien mukavaa seuraa. Joku paikallinen hemmo. Pakko jälleen kerran todeta et ystävällist sakkii noi paikalliset. Kaveri oli Aucklandist tullu duunimatkalle. Aika monet tuntuu hyödyntävän noit hostelleja. Pirun edullist majotusta hyvil puitteil.
Haastoin kaverin bilikseen. No eihän siitä mitään tullu niitten New zealandin omien sääntöjen ja minikokosten pallojen kans. Lähettii bilismestast kuitenki jatkaa matkaa ja päädyttiin johki irkkubaariin. Yllätyin erittäin suuresti et sielt löyty alakerrast makee klubipuoli. Mesta jossa on matalat huoneet toimii klubina kyl yllättävän hyvin. Törmättiin johki paikalliseen tvstaraan, jonka tää Aucklandin kaveri tunsi. Hengattiin sit sen kanssa loppuilta. Semisti julkkis olo tuli itellekki, ku jengiä pyöri ympärillä.
Wellingtonissa ei sit nyt hirveesti muuta tapahtunukkaan. Käväsin museossa joka oli kyl makee samoinku näkymät bothanic gardenista! No siinäpä se sitte. Ois varmaa ollu paljon kaikkee mut ei oikee napannu. Ei nyt mikää niin nise siti kuiteskaan. Paljon puistoja, baareja, kahviloita ja illalla upeet valomaisemat.
Sit sainki yllättäen kutsun Ausseihin. Samantien lähti viisumi hakuun ja täällä sitä nyt ollaan Cairnsissa pohjosen tropiikissa. UNELMA PAIKKA! Lämpöö on sit niinku niin et riittää. Jotain varmaan kertoo meriveden lämpötila: 29 astetta. Nihkee puoli on se, et krokotiilei ja meduusoit pörrää joka puolel. Sitku veden lämpötila laskee alle 25 pitäs uiminen olla suht seiffii.
Wetseason on homman nimi täl hetkel. Jotain kuukaus about ni sit pitäs alkaa talvi. Paikalliset sanoo et sit on parhaat ilmat koko maailmassa. Saa nähä. Sateet ja myrskyt ylipäätään voi äityy tääl tosi pahoiks. Pahimmas tapaukses jengi joutuu teippaa ikkunat ja lähtee evakkoon. Teitten tulviminen on kans aika yleistä.
Sattupa tossa sit jo ynks pieni kohelluski. Täälläki on New zealandin tapaan vasemmanpuoleinen liikenne. Meitsi pääs pitkästä aikaa rattiin. Viimeks ajellu kuukaus sit road tripillä. Mentiin bensa-asemalle tankkailee. Tankkailut tuli suoritettuu ja ilmaantu siin sit joku mielenkiintonen puheenaihe. Lähin ajelee ja pääsin about 50metrin päähän tankiltaku rupesin ihmettelee et mitäs hemmettii. Mille kaistalle täs nyt pitäs mennä ku jokaselt tulee vastaan autoi. Toni rupes sit nauraa ja tajusin sit itekki tilanteen. Olin lähteny moottoriliikennetietä väärään suuntaan. Kaikki vastaantulevat sai onneks pysäytettyy eikä sattunu kolarii. Laitoin pakin silmään ja peruutin takas bensa-asemalle. Kyl oli naurus pitelemistä. No ei onneks sattunu mitää eikä kukaan ees töötänny. = D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti