lauantai 7. toukokuuta 2011

Today beautiful, perfect the next


Australia on…

Viimeistään Australiassa sitä tajuaa et jokanen päivä on nauttimisen arvonen. Se tinksi on siinä et, ku pallo antaa parastaan päivä toisensa jälkeen ja huudit on suunniteltu sen mukaan ni mikäs siin on ollessa. Tänne mä tuun takas, that’s for fucking sure!

Niinku monille muille on käyny kävi myös mulle. Bloggailu vaan unohtuu ku pääsee matkustelussa vauhtiin tai diippeihin oloihin. Tänki kirjottelun alotin vasta lentokentällä, kotiinpaluu lippu kourassa.

Niinku on jo aikasemmin tullu mainittuu, asustelin frendin nurkissa. Perus elelyy ja chillailuu. Alkuu koitin vähä kattella duuneja, mut eihän siit mitään tullu. Olemalla aktiivisempi ois saletisti jotai saanu, mut ei nyt täl kertaa ollu tarpeeks nälkää siihen. Hyvä niin, sillä oon nyt erittäin tyytyväinen. Vähän vajaan 3kk tuli reissattuu. Ekan kanhen viikon jälkeen vannoin et koti-ikävää eikyl tuu, on tää niin hienoa. Kyllähän se kuitenki sieltä tuli. Kovempana ku koskaan.

Lopputekstit sikseen.

Tulipa tossa aamulla tajuttua, että otin 10paria sukkia, joita käytin yhteensä about 10 kertaa. Varvastossuilla on menty. Lähes koko aika. Mut yee, tropiikki on oikeesti se paikka, jossa ihmisen tulis asua. En oo kyl kokenu isompia luonnonmullistuksia, mut jos pakkasista selvii niin miksei niistäki. Täält löytyy jengii jotka oikeesti kelaa et maailma pysähtyy -20 asteen pakkases.

Vietin koko Australiassa olo aikani Cairnsissa Australian koilis rannikolla. Kämppä sijaitsi Cairnsin keskustasta about 15kilsan päässä Yorkeys Knobissa. Biitsille on matkaa 300metrii. Todellakin timanttista lähtee ilta kävelylle meren kostuttamalle hiekalle.

Koiria tääl kyl vilisee. Vähän on toi mun kissaihmisyys ruvennu kääntyy koirien puolelle. Tästä kunnia Tonin ja Johannan upealle Poopie koiralle. No eniveis tosi yleist on et jengi ottaa koirat biitsille messiin. Erittäin hupasaa seurattavaa on myös toi koirien matkustaminen. Lava-auto on niinku se juttu näille truu ozeille. Samoinku se et koiran paikka on siel lavalla.

Sit koneeseen, Cairnsista Hong Kongiin

--

Honkkaris ollaan ja voin sanoo et alan ymmärtää niitä lentämisestä painajaisia näkeviä bisnesmiehiä. Suoraan sanottuna vittumaist touhuu pitemmän päälle. Yhteensä 8kertaa lentsikas olleena oon niin kyllästyny tohon. :D Viel ois kaks kokemusta edessä, eka 13tuntii Lontooseen ja sit 3tuntii Stadiin. Ohhoh.

No mut on se lentäminen kyl sen arvosta. Perille pääsy on aina yhtä mehukasta. Eikä tosiaankaan kannata jännittää lentsikka matkailuu. Ei tod! Homma on helpompaaku Hyvinkäältä Jokelaan junalla matkustminen. Iha oikeesti, senku vaa hankkiudut kentälle ajoissa ni homma hoituu. Jengi on valmiita neuvoo tarpeentulles ja koneessa lentoemot on tosi swengii seuraa. Mitä pitempi lento sen paremmat tarjoilut ja viihdehärpäkkeet.

Mikäli joku ylipäätään miettii, että pitäskö vai eikö pitas lähtee. Siihen ei ookku yks ainut oikee vastaus PITÄS! Vähä massii säästöön ja maailmalle ottaa oma osa täst upeest pallost. Se on vaan niin et meil on aika harvinaislaatunen mahdollisuus reissailuun. Hyvät ihmiset käyttäkää sitä kans.

Ottaa kyl kaaliin oma typeryys. Ostin tuliaisiks truuozien perusherkkuu Vegemitee. Hiivast tehtyy yrjöö jota levitetään leivän päälle. Laitoin sen fiksuna poikanan tietysti käsimatkatavaroihin ja tonnehan se jäi honkkarin lentokoirille. Onneks krokotiili jerkyt sai jäädä, ni ei jää kamut ihan tyhjän päälle.

Kantsii mute käyttää hyödyks noit käsimatkatavaroita. Mikäli tuntuu et romuu on kertyny liikaa, niin kaikki painava käsimatkatavaroihin. Normaalisti koneeseen saa ottaa yhen laukun. Jos sekään ei tunnu riittävän ni sit vaa loput romut muovikassiin. Siitä ne harvemmin sanoo mitään, kun suurin osa jengistä ostaa joka tapaukses kentältä muovikassillisen rojua.

Jatketaas sit taas myöhemmin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti