Photojaa

Auckland

Auckland

Auckland

Random maisemat

Kajakkeiluu

Lisää kajakkeiluu

Saltrock pihvit

Rock house

Semisti vanhat portaat

Ninety mile beach

Ninety mile beach

Lisää random maisemii

Roadtrip pt2

Rock housesta lähettiin jatkaa kohti Ninety mile beachia. Aamupalat vedettiin kivitalon isännän suosittelemassa kahvilassa, joka oli rakennettu 45000vuotta vanhan portaikon ympärille.  Portaat oli tosi upeeta käsityötä. Kaiverrettu puun sisään.

Ninety mile beach oli kyllä todella upea. Ei missään nimessä ihanteellinen uimiseen isojen aaltojen takia, mut ehdottomasti tää on pakko nähdä juttu! Rantaviivaa oli sit niinku ihan tarpeeks ja jos ois halunnu niin sinne rannalle ois voinu mennä ajelee autolla. Se oli tosi friikkii, mut miks ei.

Sit olikin jo aika lähteä suuntaamaan takas kohti etelää. Innostuttiin Jennin kans karaokeilee autossa ja ajettiin puolvahingossa 40kilsan päähän Aucklandista. Taas pimeys yllätti(tääl pimee tarkottaa oikeesti pimeetä) ja kaikki mestat oli kiinni. Etittiin parkkis  ja pistettiin nojat alas. 30minsaa ja taas oli ukko ikkunan takana. Siirryttiin sen ohjeiden mukaan 100metrii. 15minsaa ja ukko tuli takas. Raahauduttiin 50metrii toisaalle ja loppuyö saatiin olla rauhassa. Aamulla odotti kiva yllätys, kun autonikkunasta aukes näkymä merelle.

Sit suunnattiinki takas “kotiin” Aucklandiin ja Nomads hostelliin. Oikein nise kolmen päivän roadtrippi. Vedettiin aikamoista kyytiä, mut ehittiin silti nähdä tosi paljon.

Tuli todettua, että ainakin tää pohjoisnurkka koostuu lähinnä pikkukylistä ja maalaismaisemasta. Kylät on hyvinkin saman kaltaisia toisiinsa nähden. Jengii tääl ei kyl oo tähän aikaan oikeestaan yhtään. Ihan rauhassa sai ajella ja biitsit ammotti tyhjyyttään. Seki on aika jännä ilmiö et jos karttaa kattoo niin tiet näyttää suht suorilta. Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta.

Kirjoitettu 25.2.2011 Nomads hostellissa

Roadtrip pt1

Autonvuokraus on aikas mielenkiintonen operaatio. Aucklandin vuokraamot ovat pääasiassa sijottuneet beachroadin varteen. Vieri vieressä on toista kymmentä mestaa. Paikkoja on paljon, mutta autoja tuntuu silti olevan liian vähän. Suurin osa mestoista myi ei oota. Toki kalliimman hintaluokan autoja oli saatavilla, mutta meille kelpasi vain kaikista edullisin ja aasialaisin joten vaihtoehdot oli vähissä. Lopulta onnistuimme saamaan käsiimme rakkaan ystävän vuosimallia ysikytjotai Toyota starletin.  Seuraavat kolme päivää tiedossa siis tiukkaa riisikuppeilua.

Uuden-seelannin liikenne on vasemmanpuoleinen. Alkuun vaikutti vähän oudolta, mutta kun rattikin on kerta oikealla puolella niin ei siinä mitään outoa ollut. Muutamaa mielenkiintoista tilannetta lukuunottamatta. :P

Matkalle otettiin mukaan vaan vaihtovaatteet, teltta ja parit viltit. Karttaa ei luonnollisestikkaan tarvita. No okei oli meillä tommonen uber hieno turistikartta jossa on noi isoimmat nähtävyydet ja parit isommat tiet.

Suunnattiin Aucklandista pohjoiseen ja eipä tarvinnukku 50kilsaa ajaa ja oltiin jo eksyksissä jossain maalaistiellä. Turistikartasta ei paljoa ollu hyötyä siinä kohtaa. Lähettiin sit vaan randomilla johonkin ja löydettiin lopulta päätielle. Siinä kohtaa oltiin ajettu about 100kilsaa ja edetty 20kilsaa.  Olikyl niin upeit maisemii et ei loppujenlopuks haitannu.

Päädyttiin sit Paihialle Bay of islandin kulmille. Alko olee jo tosi pimeetä. Rupes sit polttelee suihkuun pääsy. Käytiin kaikki kulmilla olevat backpacker mestat läpi ja kaikissa lappu luukulla siltä päivältä.  Noh ei auttanu muutaku ottaa valta omaan käteen. Pistettiin pyyhkeet kassiin piiloon ja sniikattin salaa sisään yhteen hostelliin. Sieltä löyty sit oikein jees suihkutila jossa saatiin hiet hittoon. Sit vaan tyynen rauhallisesti pyyhkeet takas kassiin ja ulos. Täydellinen rikos.

Seuraavaks oli vuorossa parkkipaikan etsiminen yötä varten. Oltiin vähän saatu jo vinkkiä siitä, että autossa ei sais yöpyä camping alueen ulkopuolella. No päätettiin kuitenkin koittaa onnea. Etittiin sopivan hämärä nurkkaus jostain parkkipaikalta. Aseteltiin kivasti pyyhkeet verhoiks ja rullattiin tuolit makuu asentoon. Peitto korviin ja unta kaaliin. Ei mennykku 15minsaa ni sydän pomppas kurkkuun, kun joku koputti ikkunaan. Koputtelija oli joku ukko joka kehotti tiukkaan sävyyn, että tässä ei saa olla. Noh ei auttanukku nostaa verhot ylös, selkänojat pystyyn ja siirtää viiden tähden majoitusvaunu toisaalle. Laitettiin sit johki venesataman viereen uus leiri pystyyn. Se vaikutti semmoselta mestalta jossa “camping” suvaitaan. Verhot ikkunoihin, selkänojat alas, viltti korviin ja unta kaaliin. Sit tuliki jo uni. Mut sit ohhhoh! Eikös taas pomppaa sydän nieluun, kun kesken painajaisen joku ryskyttää ikkunaa. Sama äijä taas. Nyt paljastu, että sen tehtävä on vahtia ettei jengi tee sitä mitä me just tehtiin.  No ei auttanukku vaan on the road again. Kello oli siin kohtaa vähä yli 12 yöllä. Vedettiin sit lopulta johki random camping mestaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen päätettiin vuokrata kajakit ja lähtee merelle meloo. Aallokossa pörräilly oli semi raskasta ja turhauttavaa. Löydettiin onneks tyyni poukama jossa kasvo puita tai oikeestaan ihan kunnon metsä. Se oli chillii!

Kledjut märkinä hypättiin uljaaseen sotaratsuumme ja lähdettiin suuntaamaan kohti Keri keriä.  Nälkä alko oleen käsinkosketeltavissa ja päädyttiin keskustassa olevaan Salt-rock bar:iin. Ite vedin fish n chips mätöt ja jenni otti pihvi settii. Kala oli tosi jees, mut niin oli Jennin mätötkin. Lihat tarjoiltiin kuuman suolakiven päältä, jossa ne sai ite grillailla semmoseks ku tykkää.

Illemmalla vastaan sattu viel Cable bay.  Mesta oli oikeastaan ensimmäinen kunnon biitsi biitsi. Tosi siistit aallot ja näkymät. Muutama surffariki tuli spotattua. Loppujenlopuks päädyttiin yöpymään Rock house hostelliin. Mesta oli oikeestaan perus omakotitalo(iso sellainen), josta isäntä vuokras huoneita matkailijoille. Nimensä mukasesti talon rakenteissa oli käytetty todella paljon kiviä. Voisin sanoo et yks miellyttävimmistä kodeista, jonka oon koskaan nähny. Parempaa yösijaa ei oikeestaan ois voinu toivoa. Hintakin oli tähän mennessä edullisin 20dollaria yöltä.

Kirjotettu 24.2.2011 Rock house majatalossa

Kommelluksia pt1

Jenni 1.

Nomadsissa on ihan jees keittiö ja päätettiinki tehä sit ite safkaa. Ekaks tehtiin riisiä ja kanankoipia ja tokaks tuli väsättyy riisii ja jotai random kanapihvei. Jenni ei ollu alkuunkaan tyytyväinen mun kokkaus taitoihin. Kuittailua tuli vähän väliin. Ite olin kyl tottakai toikein tyytyväinen . :D

Jenni päätti sit et ei anna mun koskea safkoihin enää ja osti valmis pizzan. Sanoin jo kaupassa et toi homma salee kosahtaa siihen et uuni ei toimi tms. No lätty lähti kuitenki messiin.

Lähin sit seuraks kokkailemaan eli istumaan ja kattelemaan. Aluks Jenni arpo melko pitkään et miten pizza paistetaan uunissa. Annoin siihen sit aika kuuman vinkin et pelti vois olla aika kätevä. No sit löyty pelti ja pizza suoraan pellille. Leivinpaperia nyt ei sattunu olee. Uuni lämpee ja odottelee.

Vihdoin ja viimein se rakkine lämpes ja lätty pääs paistumaan. Aika pian sielt uunista rupes leijailee mietoo savun tuoksuu. Lopulta se rupes sit oikeesti savuttaa. No siellä se pizza vaan edelleen hengas.  Jenni katto uuniin ja huomattiin et siel pohjal on joku folio setti keräämäs rasvaa. Ihan puhtaalta vaikutti. Vähän ajan kuluttua rupes savua tulee entisestään . Jenni meni tarkastaa asiaa ja huomas et koko uuni on tulessa. Siel folion alla oli rasvaa joka sytty tuleen. Liekit alko olee jo aika isot. Joku random tyyppi nappas sit kattilan kannen ja oli heittämäs vettä sinne. Ehdin onneks väliin. Otin kannen pois siltä ja kaadoin vedet pois. Laitoin pelkän kannen liekkien päälle ja sain sen tukahdutettua. Problem solved, pizza paistettu, Jenni hyperventiloi naurusta ja koko keittiö ihan täys savua. Tässä kohtaa arvostan omia kokkaustaitojani erittäin suuresti. :D

Tuukka 1.

Lentokentän maihinastumis tarkastus oli melkonen läppä. Eka mention jonoon ja tajuttiin vähänajan päästä et ei olla täytetty maahanastumislomakkeita. Ruvettiin sit siinä jonossa täyttää niitä ja mä vedin sen ihan vituiks. National kohtaan laitoin vahingossa Finnish yms.  Loppujenlopuks sillä lapulla ei vissiin paljoo ollu merkitystä. Tiskillä virkailija veti parit viivat siihen appuun ja vilkas nopeesti mun passia ja viisumia. Maihintulo tarkastuksen jälkeen saatiin matkatavarat. Sit oli viel niiden tavaroiden tarkastus. Muutama koira oli haistelemassa ja sit oli läpivalaisu. Oikeestaan mitään syötävää, juotavaa tai muutakaan orgaanista ei saanu olla messissä. Tavaroiden tarkastaja piruili siitä mun lapusta et “ooh your Finnish, youre going to translate something” :D

Kirjotettu 21.2.2011

Here we are in New Zealand!

Aijaijaijaaaai! Blogi kertoo meitsin working holiday matkasta Uuteen-Seelantiin. Working holiday termistä puhuttaessa tarkoitetaan viisumia, joka oikeuttaa vuoden oleskeluun mestoilla ja mahdollisuuden työskentelyyn. Viisumin voi  saada lähes tosta noin vaan kuka tahansa nuori suomalainen Lisää tietoa kiinnostuneille löytyy täältä

Monet alottavat blogin kirjoittelun jo hyvissä ajoin ennen matkaa. Mun reissu alko jo muutama päivä sit. Nyt oon siinä vaiheessa et peruskuviot on jo aika selkeet. Lunkki majapaikka on löytyny, lähikulmat on tutut ja uusia tuttavuuksia on löytyny.

Alunperin koko idea matkalle lähdöstä synty ihan sattumalta. Duunia tuli tehtyy aika paljon et sai matkakassaa kokoon ja viimein sit helmikuun 16. lähettiin reissuun. Tällä hetkellä oon matkassa kaverini Jennin kanssa. Näin alkuun on tosi jees, että on matkaseuraa. Jenni on jo kokenut pallontallaaja vuoden Australian reissun jäljiltä. Tätä luxusta ei kyl kestä kovin kauaa sillä Jenni aikoo suunnata jonnekkin ihan muualle ja tuun jossain vaiheessa jäämään yksin tänne.

Turhat Löpinät sikseen ja ite asiaan. Lento Suomesta tänne oli snadisti raastava. Eka reilu pari tuntia Helsingistä Lontooseen, sit 12 tuntia Lontoosta Hong Kongiin ja lopuks 10 tuntia Hong Kongista Aucklandiin. Siihen päälle 11 tunnin aikaero. Eikyl missään nimessä voi sano ihanaks kokemukseks, mut kyl se meni yllättävän kivuttomasti.

Ohhoh sitä palkintoa mikä oli odottamassa! 16. Päivä alko sillä et spottasin Suomessa mittarista -24 asetetta. Täällä paistaa erittäin nisesti ja lampoo riittää. Luonto on kans tosi nättii ja nää maisemat!!!

Lähettiin reissuun aika pitkälti laput silmillä. Varattiin vaan lennot ja that’s it. Heti kärkeen piti ruveta ettii hostellia. Eka yö vietettiin luukussa joka kanto nimeä Frienz . Mitään muuta hyvää mestassa ei sit ollukkaan, kuin pari kivaa ruum meittiä. Tavallaan ihan kotosa mesta, mutta puitteisiin nähden ylikallis. Tosi huonot sängyt ja nihkeet yleiset tilat. Neljän hengen dormi irtosi 28 dollarilla(huom nz dollari).

Seuraavaks yöks löydettiinki sit jo neljän tähden luxus hotelli edelliseen verrattuna. Nomads backpacker nimeä kantava tosi chilli mesta. Erittäin jees meininki! Hntataso sama, mutta puitteet aivan toista luokkaa ja sijainti ihan ytimessä. 12 hengen dormi irtos 23dollarilla.

Muutama yö ollaan hengattu täs Nomadsissa ja palloiltu ympäri kaupunkia. Parit tosi hyvät room matet on tullu vastaan. Yks suomalainen kerto tosi hyviä vinkkejä eri mestoista ja heitti meille teltan lainaks.

Kirjoitettu 18.2.2011