Queeeeenstown!

Tulipas taas edustettua. Kirjottelin edellisen blogimerkinnän keskellä yötä tost hostellin aulan koneelta. Session jälkeen lähin takas huoneeseen koisailee. Majotutaan kolmannessa kerroksessa, niin pakkohan se oli hissi ottaa. Joku aasianmeit sattu samaan aikaan ja paino mun puolest kolmosta. Hissi pysähty ja lähin suunnistaa kohti huonetta. Ovi oli poikkeuksellisesti kiinni ja piti turvautuu avaimeen. Sisäl oli iha hemmetin pimeetä. Viskasin kengät johki nurkkaan ja heitin hupparin sängyn kaiteelle. Sit rupesin kiipee yläpunkkaan ja kattelin et vähä oudosti toi peitto tos. Rupesin asettelee sitä uudestaan ja tarrasin jonku jalast kii. Huusin sit vaistomaisesti et "what the fuck are you doing in my bed". Joku tyttö nous sielt pystyyn ja rupes ihmettelee et kuka mesoo. Sit se totes et "you might be in wrong room". Kysyin sit et mikä huone tää sit on ja sain vastaukseks et 210(mun huone on 310). Heitin siihen sit kaikki maholliset sorit mitä mieleen tuli. Rupesin ettii kenkii sielt lattialt. Ei meinannu millää löytyy ku oli edellee pirun pimeet. Tyttö vissii kelas et rupesin ettii uutta punkkaa ja huus et "get out now!". Kengät löyty ja totesin et "relax, I was just looking for my shoes". Siin kohtaa pari muutaki heräs horroksestaan ja alko hihittelee. Pahoittelin viel kerran ja toivotin hyvät yöt kaikille. Menin sit hissin sijasta portaita pitkin kolmoseen ja löyty onneks se oma punkkaki. :P

Seuraavana päivänä päätettiin lähtee aamulenkille. Saatiin huonekavereilt vinkki et kantsii kiivetä läheiselle nyppylälle, jonne on mahdollista mennä kondolihissilläkin. No sinne lähettii sit. Heti alkumatkast kävi selväks et ei tää mikään ihan kevyt aamulönköttely oo. Jäätävä kinttupolkuu ties kuinka pitkään. Jenni eksy reitiltä jo heti ekan 200metrin jälkee. Hetkenku huuteli ni kyl se sit löyty sielt. Oltiin kiivetty jo aika pitkään ja päädyttiin kahen polun risteykseen. Lähettii oikeelle ja päädyttiin lopult umpikujaan. No saatiin sit visio et oikastaan vähä tost. Siit meni joku epämääräsen näkönen polku, joka myöhemmin sit paljastu eläinten duunaamaks. Tää meijän oikoreitti ei ollu mikää paras mahollinen. Lopulta alko olee jo niin jyrkkää mestaa et rupes vähä jännittää. Jatkettiin kuitenki eteenpäin ja päädyttiin semmoselle pysty suoralle seinälle. Hetken aikaa taiteiltiin, mut ei siit ollu toivookaa päästä. Löydettiin uus reitti ja matka jatku. Alko olee jo niin jyrkkää et ei tehny enää yhtään mieli lähtee alaspäin.  Päädyttiin taas umpikujaan. Oltiin jo niin ylhäällä et kondoli oli about 20metrin päässä ja jengi tsiikas meit sielt kahvion terassilt. Ainut vaihtoehto oli mennä semmosen jäätävän piikkupuskan läpi. Ihme kyllä päästiin ehjin nahoin ylös. Ainoastaan kädet oli ihan naarmuil ja kledjut täynnä jotai minitakiaisia.

Muuten ollaan oltu iha rauhaksiin. Eilen buukattiin botski kruisailu tohon järvelle. Tosi jees. 25dollarii. Puoltoisttuntii seilailuu ja kapteeni kerto koko matkan ajan tarinoit.