Roadtrip pt1

Autonvuokraus on aikas mielenkiintonen operaatio. Aucklandin vuokraamot ovat pääasiassa sijottuneet beachroadin varteen. Vieri vieressä on toista kymmentä mestaa. Paikkoja on paljon, mutta autoja tuntuu silti olevan liian vähän. Suurin osa mestoista myi ei oota. Toki kalliimman hintaluokan autoja oli saatavilla, mutta meille kelpasi vain kaikista edullisin ja aasialaisin joten vaihtoehdot oli vähissä. Lopulta onnistuimme saamaan käsiimme rakkaan ystävän vuosimallia ysikytjotai Toyota starletin.  Seuraavat kolme päivää tiedossa siis tiukkaa riisikuppeilua.

Uuden-seelannin liikenne on vasemmanpuoleinen. Alkuun vaikutti vähän oudolta, mutta kun rattikin on kerta oikealla puolella niin ei siinä mitään outoa ollut. Muutamaa mielenkiintoista tilannetta lukuunottamatta. :P

Matkalle otettiin mukaan vaan vaihtovaatteet, teltta ja parit viltit. Karttaa ei luonnollisestikkaan tarvita. No okei oli meillä tommonen uber hieno turistikartta jossa on noi isoimmat nähtävyydet ja parit isommat tiet.

Suunnattiin Aucklandista pohjoiseen ja eipä tarvinnukku 50kilsaa ajaa ja oltiin jo eksyksissä jossain maalaistiellä. Turistikartasta ei paljoa ollu hyötyä siinä kohtaa. Lähettiin sit vaan randomilla johonkin ja löydettiin lopulta päätielle. Siinä kohtaa oltiin ajettu about 100kilsaa ja edetty 20kilsaa.  Olikyl niin upeit maisemii et ei loppujenlopuks haitannu.

Päädyttiin sit Paihialle Bay of islandin kulmille. Alko olee jo tosi pimeetä. Rupes sit polttelee suihkuun pääsy. Käytiin kaikki kulmilla olevat backpacker mestat läpi ja kaikissa lappu luukulla siltä päivältä.  Noh ei auttanu muutaku ottaa valta omaan käteen. Pistettiin pyyhkeet kassiin piiloon ja sniikattin salaa sisään yhteen hostelliin. Sieltä löyty sit oikein jees suihkutila jossa saatiin hiet hittoon. Sit vaan tyynen rauhallisesti pyyhkeet takas kassiin ja ulos. Täydellinen rikos.

Seuraavaks oli vuorossa parkkipaikan etsiminen yötä varten. Oltiin vähän saatu jo vinkkiä siitä, että autossa ei sais yöpyä camping alueen ulkopuolella. No päätettiin kuitenkin koittaa onnea. Etittiin sopivan hämärä nurkkaus jostain parkkipaikalta. Aseteltiin kivasti pyyhkeet verhoiks ja rullattiin tuolit makuu asentoon. Peitto korviin ja unta kaaliin. Ei mennykku 15minsaa ni sydän pomppas kurkkuun, kun joku koputti ikkunaan. Koputtelija oli joku ukko joka kehotti tiukkaan sävyyn, että tässä ei saa olla. Noh ei auttanukku nostaa verhot ylös, selkänojat pystyyn ja siirtää viiden tähden majoitusvaunu toisaalle. Laitettiin sit johki venesataman viereen uus leiri pystyyn. Se vaikutti semmoselta mestalta jossa “camping” suvaitaan. Verhot ikkunoihin, selkänojat alas, viltti korviin ja unta kaaliin. Sit tuliki jo uni. Mut sit ohhhoh! Eikös taas pomppaa sydän nieluun, kun kesken painajaisen joku ryskyttää ikkunaa. Sama äijä taas. Nyt paljastu, että sen tehtävä on vahtia ettei jengi tee sitä mitä me just tehtiin.  No ei auttanukku vaan on the road again. Kello oli siin kohtaa vähä yli 12 yöllä. Vedettiin sit lopulta johki random camping mestaan.

Huonosti nukutun yön jälkeen päätettiin vuokrata kajakit ja lähtee merelle meloo. Aallokossa pörräilly oli semi raskasta ja turhauttavaa. Löydettiin onneks tyyni poukama jossa kasvo puita tai oikeestaan ihan kunnon metsä. Se oli chillii!

Kledjut märkinä hypättiin uljaaseen sotaratsuumme ja lähdettiin suuntaamaan kohti Keri keriä.  Nälkä alko oleen käsinkosketeltavissa ja päädyttiin keskustassa olevaan Salt-rock bar:iin. Ite vedin fish n chips mätöt ja jenni otti pihvi settii. Kala oli tosi jees, mut niin oli Jennin mätötkin. Lihat tarjoiltiin kuuman suolakiven päältä, jossa ne sai ite grillailla semmoseks ku tykkää.

Illemmalla vastaan sattu viel Cable bay.  Mesta oli oikeastaan ensimmäinen kunnon biitsi biitsi. Tosi siistit aallot ja näkymät. Muutama surffariki tuli spotattua. Loppujenlopuks päädyttiin yöpymään Rock house hostelliin. Mesta oli oikeestaan perus omakotitalo(iso sellainen), josta isäntä vuokras huoneita matkailijoille. Nimensä mukasesti talon rakenteissa oli käytetty todella paljon kiviä. Voisin sanoo et yks miellyttävimmistä kodeista, jonka oon koskaan nähny. Parempaa yösijaa ei oikeestaan ois voinu toivoa. Hintakin oli tähän mennessä edullisin 20dollaria yöltä.

Kirjotettu 24.2.2011 Rock house majatalossa