sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Jumitteluu ja jammailuu

Roadtripin jalkeen tuli todettua, etta on unohdettu kokonaan tutustua Uuden-Seelannin yoelamaan. Ekaks tuli eksyttya hostellin baariin Fort Street Unioniin. Ihan nise mesta. Arki-iltaisin bilisturnaus ja pe/la dj soittelee terassilla vanhoja funk/soul/hiphop/rnb klassikoita. Samalla tuli tutustuttua aivan fantastiseen persoonaan Dj Spenceen, jolta saatiin kutsu hiphop parteihin Pyramid klubille.

Pyramid ei paikkana vaikuttanut mitenkaan hohdokkaalta. Perus klubi jossa kolme puolta: dance shitti, house ja old school rnb/hiphop lounge. Vietettiin koko ilta loungen puolella. Spencen soittelua katsellessa voisi luulla kaverin nukkuvan teknari tyynyn alla. Aivan mahdotonta settia! Sit viel ne ihmiset. Huhhuh! Niin vieraanvaraista ja huomaavaista porukkaa ei oo missaan klubilla. Ei vaan oo. Tasta viel lisaa myohemmin.

Seuraavaks seikkailuks muodostu Pub crawl. Perusidea on et maksetaan rannekkeesta ja lahetaan kiertaa oppaan messis eri baareja joista saa sit rannekkeel juotavaa. Me nyt tietysti sit emmittiin, emmittin ja myohastyttiin rannekkeen myynti tilaisuudesta. Paadyttiin kuitenkin mukaan kierrokselle ja todettiin et ilman rannekettakin saa ilmasta juomaa jos vaan esittaa mahdollisimman talia tanskalaista ja kulkee porukan matkassa. Mestat oli kyl perushirveita jarjestaan. Taal on joku juttu et baariin/klubille hommataan mahdollisimman pienet markan kajarit ja luukutetaan ihan taysii tai viel kovempaa. Hirveet kuunneltavaa. Kierroksen viimenen kohde sattu onneks kohilleen. Casette bar/club, jossa oli just sina iltana house/techno partit. Tulipa sit viihdyttya nelja tuntii dansefloorilla. Sen lisaks et musa oli timanttista, juomat olivat aivan fantastisia. Tilasin mojiton ja baarimikko vasas sita valehtelematta lahes kymmenen minsaa. Tosi makeeta seurattavaa, kun kaveri repi yksitellen jokaisen mintunlehden ja tutki tarkkaan niiden laadun. No okei se yks juoma makso about 10e, mut oli se sen shown arvonen. Mestan erikoisuus oli teekannuissa tarjoiltavat drinksut. Ne jai viel toistaseks kokeilematta... :D

Seuraavan paivan museokierros suunnitelma jai sit mun kohdalta haaveeks, kun Copyrightin Kama Yeah tako paassa viel aamu kaheltatoistaki. Jenni kavas siel ja otti muutaman tosi makeen kuvan. Illalla eksyttiin uudestaan Casetti klubille. Tallakertaa mestoilla oli jonkun sortin livepumppu. Istuskeltiin mukavasti omissa oloissa sohvanurkkauksessa. Kolme kivaa tyttoa tuli natisti kysymaan saavatko istua meidan seuraks. Siita se juttu sit lahti etenemaan ja ymparille alkoi keraantymaan tyttojen kavereita. Mun vieressa istu semmonen tosi letkee aija. Yhtakkia porukka rupes huutaa ja laulaa onnittelulauluu talle mun vierustoverille. Poytaan kannettiin kakku ja todettiin et oltiin sit keskella jonkun syntttareita. Kaverit leikkas kakun osiin ja rupes tarjoilee meille. Melko hammentavaa aluks, mut mikas siina. Niille se oli ihan normaalia. :p

Roadtripin nuuduttamat ja baarien paisuttamat matkaajat kaipas tas kohtaa jotain tosi chillii. Jenni sattu spottaa sit oikee luxus mestan: Eden game cafe nettipelikahvilan. Siella tuli sit pelailtuu pari paivaa.

Pikkuhiljaa rupes Aucklandin meno kypsyttaa ja paadyttiin varaaman lennot etela-saarelle Queenstowniin. Taalla sita nyt ollaan. Erittain s`o`p`o`ss`a` pikkukylassa, jossa aktiviteetteja adrenaliinista innostuneille on vahintaankin enemman kuin tarpeeks. Nyt olis sit reilu viikko aikaa harrastaa kaikkee mahollist xtremee. Huomen vois buukkaa benjihypyn tai jotai :D

15.2 lahtee lento takas pohjoseen Wellingtoniin. Sit tarttis kyl loytaa jotai duunintynkaa.

Matkanvarrella huomattua:
 - Lentaminen semi halpaa, Auckland-Queenstown 60e
 - Traktor on ihan neverheard, kaikil on Serato. Nakojaan seraton konttoriki on Aucklandissa.
 - Kaikki kahvilat kauppaa samaa breakfeastii, munii ja pekonii etc.
 - Internetti maksaa ihan vitusti. Unlimited mokkulasta ei oo puhettakaan(Suome mokkuladiilit on ilmasia naihi verrattuna)
 - Kertalippu noihin fittnes saleille 13e

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti